Julkaistu Warkauden Lehdessä 16.1.2011
Vanhustenhoito: palvelujen järjestäminen, varsinainen hoiva ja hoitajien jaksaminen, on viime aikoina ollut puheena. Miten hyvä hoito järjestetään ja miten se turvataan? On hyvä että asia on esillä ja että palvelujen järjestämisessä kokeillaan erilaisia malleja. Tulevaisuudessa tarvitaan palveluntuottajina sekä julkisia että yksityisiä asumis- ja hoivapalveluja. Palvelujen on oltava riittäviä, laadukkaita ja toimivia. Näiden tekijöiden on oltava etusijalla ennen hallinto- ja toteutusmuotoa. Samalla tarvitaan lisää eri palvelujen tuottajien välistä koordinaatiota: nyt saman ikäihmisen luona käy eri auttaja peräjälkeen ja kenelläkään ei ole aikaa kokonaisvaltaisesti kohdata asiakastaan.
Viime vuosina vanhustenhuollon tavoitteena on ollut lisätä kotipalvelua laitoshoidon sijaan. Avopalvelujen lisääminen tarvittavaan määrään on kuitenkin jäänyt saavuttamatta. On muistettava, että suomalaisten ikääntyessä ja elinvuosien määrän lisääntyessä, lisääntyy myös runsasta hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien määrä. Yhä lisääntyvän hoivan järjestämisvastuun on oltava jatkossakin kunnilla. Kunnan - eli ostajan - on aina sekä omissa että ostetuissa palveluissa varmistettava toteutuvan hoidon laatu. Tällä hetkellä näin ei tapahdu riittävästi, vaan kertomuksia huonosta ja ala-arvoisesta hoidosta on liikaa. Valtiovallan on turvattava kansalaisten tasa-arvoisuus eri puolilla Suomea palvelujen saannissa.
Kunnan hoivapalvelujen tuottajana ja ostajana on muistettava vastuunsa tuotettujen palvelujen laadun varmistuksesta. On muistettava, että hyvä hoito on muutakin kuin fyysisten perustarpeiden tyydyttämistä. Terveyteen on otettava kokonaisvaltainen näkemys. Hyvä hoiva huolehtii, että ikäihmisen elämä on mielekästä: ulkoilua, käytännön virikkeitä ja henkistä virkeyttä ylläpitäviä toimia. Näihin ei hoitohenkilökunnan nykyisillä resursseilla ole aikaa. Hoitajilla on halu hoivata hyvin ja kokonaisvaltaisesti: yli puolet sairaanhoitajista piti työnsä tärkeimpänä päämääränä potilaan hyvää hoitoa vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa. Kokonaisarvosana potilaan hyvän hoidon merkityksestä oli hoitajilta tutkimuksen mukaan 9,1. Suuri työkuorma suhteessa henkilökuntamäärään ei kuitenkaan mahdollista työn tekemistä oman parhaan hoitonäkemyksen ja halun mukaisesti. Se kuluttaa työntekijän voimavaroja ja johtaa sairastumisiin, loppunpalamisiin ja varhaisiin eläköitymisiin. Tällä asialla lienee osuutensa myös hoitajien haluun vaihtaa ammattia.
Hoitajien riittävä ja hyvä koulutus, täydennyskoulutuksen mahdollistaminen, riittävä määrä oikeanlaisia hoitopaikkoja ja hoitajia ja mahdollisuus kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti on nostettava terveydenhuollossa ensisijaisiksi kohteiksi. Tärkeää on turvata ikääntyneen turvallinen ja ihmisarvoinen vanhuus; sellainen vanhuus, jonka jokainen meistä haluaa läheisilleen ja itselleen. Vanhuuden on oltava mielekäs, inhimillinen elämänkaaren vaihe myös heille, jotka eivät itse pysty pitämään puoliaan.
Sirpa Alho-Törrönen
sairaanhoitaja-diakonissa, työnohjaaja
eduskuntavaaliehdokas (kok.)
